Toinen aste
Toisen asteen koulutus
Kokonaisvaltaisella toisen asteen koulutuksen toimintatapojen ja rakenteiden uudistamisella vastataan yleissivistäviin ja ammatillisiin tavoitteisiin sekä jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Lisäksi vahvistetaan koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukena hyödynnetään laajasti teknologiaa, mikä osaltaan turvaa myös koulutuksen saavutettavuutta. Samalla vahvistetaan hyvinvointia ja yhteisöllisyyden muotoja. Digitaalisia oppimisympäristöjä ja -ratkaisuja kehitetään vastaamaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Koulutuksen järjestäjiä kannustetaan muodostamaan nykyistä laajempia kokonaisuuksia ja tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa.
Vahvempaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä toisen asteen koulutukseen
Toisen asteen koulutus vastaa perusasteen päättävän ikäluokan sivistyksellisten ja ammatillisten osaamistavoitteiden toteutumisesta ja osaltaan aikuisväestön osaamisen kehittämisestä. Oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen vahvistaa nuorten aikuisten koulutus- ja osaamistasoa. Korkeatasoinen ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus tuottavat kaikille nuorille vahvan pohjan sekä yhteiskunnassa että työelämässä toimimiseen ja jatko-opintoihin siirtymiseen. Koulutuksen tulee olla kaikille saavutettavaa ja tukea kaikkien osaamisen kehittymistä. Opiskelijan omista tarpeista lähtevä riittävä opetus ja tuki ovat edellytyksiä ikäluokan sivistyksellisten tavoitteiden saavuttamiselle.
Opetuksessa ja ohjauksessa on otettu käyttöön mm. uuden teknologian mahdollistamia opetusvälineitä, joiden pedagogisesti tarkoituksenmukainen käyttö on uudistanut oppimisen tapoja. Opintojen henkilökohtaistamisen myötä on korostettu kaikkien opiskelijoiden tarpeiden mukaisten oppimispolkujen merkitystä ja opintojen rakentumista opiskelijan omista lähtökodista ja tavoitteista.
Osalle nuorista opiskelijoista liian voimakkaasti itseohjautuvuutta painottava opiskelu on aiheuttanut ongelmia. Lisäksi kaikki koulutuksen järjestäjät eivät ole onnistuneet toteuttamaan henkilökohtaistamista ja opiskelijoiden opintoja siten, että ne olisivat täysipainoisia ja tuettuja. Tällöin osalla opiskelijoista koulupäivät ja -viikot ovat jääneet pirstaleisiksi. Tällä voidaan arvioida olevan oppimistuloksia heikentäviä vaikutuksia, mikä voi johtaa opiskelijoiden osaamisen yhä vahvempaan polarisoitumiseen. Osa nuorista myös tarvitsee nykyistä enemmän yhteisön tukea ja yhdessä oppimista. Vielä itseään etsivät nuoret tarvitsevat tukea valinnoilleen ja opintojen edistymiselle. Aikuisen läsnäolo ja turvallinen opiskeluyhteisö ovat tärkeitä edellytyksiä perusasteen päättävän ikäluokan hyvinvoinnille ja oppimiselle. Toisen asteen koulutuksessa on varmistuttava siitä, että kaikilla on edellytykset riittävään tukeen ja opinnoissa menestymiseen.
Perusopetuksen päättäneistä lähes 98 prosenttia sai vuonna 2020 jatko-opintopaikan lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai nivelvaiheen koulutuksissa. Ikäluokasta 58 prosenttia hakeutui ensisijaisesti lukioon ja 42 prosenttia ammatilliseen koulutukseen. Vaikka miltei koko ikäluokka tulee valituksi toisen asteen opintoihin, useat opiskelijat keskeyttävät opintonsa ennen tutkinnon suorittamista. Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia tulee työmarkkinoille vailla toisen asteen tutkintoa.
Päätös oppivelvollisuuden laajentamisesta tulee lisäämään toisen asteen tutkintojen suorittamista ja vähentämään keskeyttämistä. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että mahdollisimman moni nuori saa toisen asteen tutkinnon suorittamisen myötä hyvät eväät elämässä ja työssä pärjäämiseksi. Koko ikäluokalla tulee olemaan aiempaa paremmat edellytykset siirtyä jatko-opintoihin ja kehittää osaamistaan myöhemmin. Uudet oppivelvollisuutta koskevat säädökset tulevat voimaan 1.8.2021. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjille sekä oppivelvollisen asuinkunnalle tulee ohjaus- ja valvontavastuita, joilla vahvistetaan alle 18-vuotiaan nuoren saamaa ohjausta ja tukea erityisesti koulutukseen hakeutumisvaiheessa ja mahdollisissa keskeyttämistilanteissa. Hakeutumisvelvollisuutta koskevat säännökset tulivat voimaan jo 1.1.2021. Oppivelvollisella on nyt perusopetuksen päättymisen jälkeen hakeutumisvelvollisuus toisen asteen koulutukseen. Toisen asteen koulutuksen uudistamistarve ei kuitenkaan pysähdy oppivelvollisuuslainsäädännön uudistamiseen. Oppivelvollisuuden toimeenpanoa tuetaan kattavasti ja pitkäjänteisesti, jotta se toteutuu tavoitteidensa mukaisesti. Oppivelvollisuuden laajentamisen toimeenpanon lisäksi koulutuspoliittisen selonteon toimenpiteillä kehitetään koko toisen asteen koulutusta yhdessä ja ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta kumpaakin omista piirteistään ja tavoitteistaan lähtien.
Jatko-opintoihin siirtyminen on kuitenkin edelleen valikoitunutta. Ammattikorkeakouluihin valituista 15-19-vuotiaista noin neljänneksellä on taustallaan ammatillinen perustutkinto ja yliopistoihin valituista alle prosentilla. Tavoitteista huolimatta jatko-opintoihin siirtymiseen vaikuttaa edelleen paljon se, onko nuorella taustallaan ylioppilastutkinto vai ammatillinen tutkinto.
Valikoituminen alkaa jo perusasteen jälkeisiä opintoja koskevissa päätöksissä, joihin vaikuttaa nuoren tausta. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen aloittavien äideistä selvästi suuremmalla osalla korkein suoritettu tutkinto on ammatillinen kuin lukiokoulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden äideistä eikä ero ole kaventunut 2000-luvulla.
Valinnoissa on lisäksi huomattavia alueellisia eroja ja eroja myös kuntien sisällä. Eroja selittää osin koulutustarjonta sekä mielikuvat työelämän eri ammateista ja tehtävistä, mutta myös ammatilliseen ja lukiokoulutukseen liittyvät erilaiset mielikuvat, eri aloihin ja ammatteihin liittyvät stereotypiat sekä tosiasialliset etenemismahdollisuudet toisen asteen koulutuksen jälkeen. Opintoja voidaan kehittää niin, että niiden aikana on mahdollista nykyistä joustavammin yhdistää ammattiin valmistavia ja yleissivistäviä sisältöjä. Esimerkiksi yleissivistävien sisältöjen vahvistaminen osana ammatillista koulutusta edesauttaa tosiasiallisten jatko-opintovalmiuksien syntymistä ja tasapainottaa siirtymiä toiselta asteelta korkea-asteelle. Tämä edellyttää myös, että korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa otetaan huomioon ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen erilaiset tehtävät.
Maahanmuuttajataustaisilla tarvitaan lisäksi erilaisia opintojen aikaisia tukitoimia mm. kielitaidon kehittymisessä.