Elämänhallinta
Mitä tarkoittaa elämänhallinta? Miten vahvistaa nuoren elämänhallintaa?
Taitoa sopeutua muutoksiin
Elämänhallinta on käsite, joka sisältää kaikki ihmisen elämän osa-alueet: työn, sosiaalisen aseman, asumisen, perhetilanteen, terveyden, työkyvyn ja muut elämisen voimavarat.
Elämänhallinta on mm. taitoa sopeutua muutoksiin ja kykyä nähdä elämä mielekkäänä. Kun elämä on hallinnassa, on ihmisellä tunne, että hän pystyy vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja siihen liittyviin päätöksiin. Tunne auttaa selviämään vastoinkäymisistä, joita väistämättä tulee, sillä suunnitelmat eivät aina toteudu. On myös tärkeää, että ihminen oppii erottamaan omia tarpeitaan ja toiveitaan muiden vaatimuksista.
Elämänhallinnan pulmat vaikuttavat kaikkiin elämän osa-alueisiin, myös kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Siksi on tärkeä varmistaa, niin pitkälle kuin mahdollista, että asiakkaan elämänhallintaa tuetaan ja näin luodaan edellytykset opiskella tai työskennellä.
Nuoren hyvinvointi - mitä koulu voi tehdä?
Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, tietokirjailija Raisa Cacciatore
NUOREN ELÄMÄNHALLINTA
Nuoren elämänhallinta koulun, kavereiden ja kodin ristipaineessa ei ole helppoa. Tulevaisuuden tavoitteet, tämän hetken kehityspaineet, vanhemmat, kaverit, facebookin päivitykset, tunteet ja kehon muutokset tai viat jylläävät mielessä äidinkielen tunnillakin. Samoin eilisillan suudelma. Nuori saattaa olla koko ajan, aamusta asti, viikosta toiseen vihainen, rakastunut tai kiihottunut. Tai ei mitään näistä. Tai tuskaisen epätoivoinen, koska häntä kiusataan tai hän "tietää olevansa vääränlainen". Miten vahvistaa omaa ja nuorten jaksamista? Elämänhallinta ja hyvinvointi syntyvät riittävyyden kokemuksesta, elämänilosta, innostuksesta.
ELÄMISEN INNOSTUS
Jos motivaatio on hukassa, nuori alkaa piankin inhota yrittämistä. Jos tuntee aina vain epäonnistuvansa, ei ole tarpeellinen kenellekään, eikä kuulu mihinkään joukkoon, tipahtaa tyhjiöön. Aika ajoin monenkin nuoren tarve irtiottoon on niin vahva, että hänen on pakko olla kaikessa vastahankaan, mutta pitkän päälle se ei käy. Opiskelua vastaan oleva nuori jättää mahdollisuuksiaan käyttämättä. Riskissä ovat keskittymättömät, elämyshakuiset tai vetäytyvät nuoret, jotka eivät sovi muottiin tai joilla on paha olla. Myös ylisuoriutujat, kaikkensa koululle antavat eivät aina voi hyvin: jos joka suuntaan koettaa revetä, ei riitä mihinkään ja uupuu. Monikulttuurisuus, seksuaalisen identiteetin etsintä ja kaikenlainen keskiarvosta poikkeaminen kehityksen, ihonvärin tai muun suhteen tuo omat riskinsä, joiden ei tarvitsisi olla niin suuria, kuin ne nyt usein ovat.
SYRJÄYTYMINEN
Syrjäytymisvaarassa on 10 - 20 % nuorista, mikä tarkoittaa, että joka luokassa on 1 - 3 nuorta, joille ei ole jaettu valttikortteja, täysin turvallista kotia, säyseää temperamenttia ja ongelmatonta elämänkaarta. Hälytysmerkkien tunnistaminen, ja jo ennakointi on nuorten parissa toimivien, kaikkien ammattilaisten vastuulla. Ikuinen mantra "Loppujen lopuksi kaikki riippuu perheestä", ei vapauta opetus-, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ottamasta vastuutaan!
NUOREN KUNNIOITTAVA KOHTAAMINEN
Moninaisuutta ja keskustelua hyväksyvä, lasta ja nuorta kunnioittava koulun ilmapiiri on rehtorin vastuulla. Usein ongelmat eivät ole opettajan tiedossa, vain oireet näkyvät. Koulun yhteisöllisyys, opettajan arvomaailma ja palaute, onnistumisen kokemukset ja ystävyyssuhteiden tuoma ilo voivat olla mahtavia nuorta kannattelevia voimia! Yksilölliset kohtaamiset luottamuksellisen aikuisen kanssa, ainakin kouluterveydenhuollossa, voivat olla hengenpelastavia. Kouluterveydenhuollon resurssien niukkuus on anteeksiantamaton virhe kunnilta.
HYVINVOIVA NUORI
Hyvinvoiva nuori sopeutuu ympäristöönsä;selviytyy päivittäisestä arjesta ilman suurta ahdistusta, lähtee useimmiten mielellään kouluun tai työhön; nukkuu ja syö hyvin, kykenee toimimaan ryhmässä ja luomaan ystävyyssuhteita; sietää epäonnistumisia, tunnistaa oikean ja väärän, osaa iloita tavallisesta elämästä, nauraa aina välillä ja kykenee muutenkin osoittamaan tunteitaan - niin kiintymyksen kuin vihan; kokee elämän tyytyväisyyttä, hän uskoo riittävästi omiin kykyihinsä ja voi olla temperamentiltaan reipas ja rohkea tai ujo ja arka; kykenee tuntemaan empatiaa - pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarvittaessa puolustamaan toistenkin oikeuksia. Siinäpä tavoitteita koulun kasvatustehtävälle: elämäniloa, elämänhallintaa ja itsetuntoa!
Lapsen ja nuoren elämänhallinta
Lapsen ja nuoren hyvinvointi syntyy tavallisesta, turvallisesta arjesta, samanlaisina tuttuina toistuvista päivittäisistä tapahtumista: nukkumisesta, ruokailusta, koulunkäynnistä, leikistä.
https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/kouluterveydenhuolto/lisatietoa/elamanhallinta